Blogi kirjoitukset

Takaisin Etusivulle

-otsikko-

tekstiä

tekstiä

-nimimerkki

Seikkailu pinnan molemmin puolin

Tänään päiväni alkoi mukavasti kahvikupposen kanssa. Istuskelin terassilla katsoen metsäistä maisemaa ja kuunnellen lintuja. Vain hetken istuttuani sain soiton äidiltäni, joka halusi mennä melomaan pitkin jokea. Niin kuin voi varmasti ymmärtää on tympeää lähteä melomaan yksin, joten hän kysyi minua seuraksi. No ei minulla muutakaan ollut, joten suostuin ja jo tunnin päästä oli auto pihassani ja kaksi kanoottia kyydissä. Itsehän olen jo pienestä pitäen melonut kanootilla, mutta nyt ei vaunussa ollutkaan kahta lasikuitu kanoottia vaan vain yksi. Äitini oli päättänyt helpottaa lastaamista ottamalla toisen kanootin tilalle ilmalla täytettävän muovi kanootin. Sellaisella en ollut koskaan kulkenutkaan, joten oli mielenkiintoinen kokemus sinäänsä. Alun perin meidän piti mennä kauas, aina joen mereen päättymis alueelle asti, mutta siinä välissä oli niin matalalla joen pinta, ettemme menneet siitä. Päädyimme menemään sellaiseen kohtaan, jossa joki oli leveä ja syvää. Kanootit purimme hiekkarannalle ja lähdimme melomaan. Itse olen kulkenut kyseisen pätkän useaan otteeseen lasikuitu kanootilla, joten lähdin melomaan koskea ylös. Tässä muovikanootissa kuitenkaan ei kurssi pysynyt alkuunkaan suorana vaan se meni keskellä koskea sivuttain. Niin kuin voi arvata kova virtaus kippasi kanootin ympäri. Mulskahdin siis veteen, joka kesän tässä vaiheessa ei ole kylmää nähnytkään. Käänsin kanootin ympäri ja nostin itseni sen kyytiin käsieni avulla. Olin tietenkin liko märkä, mikä ei kesällä muuten haittaisi, paitsi että en ollut vuosiin kaatunut kanootilla. Tämä taas oli johtanut siihen, etten pakannut puhelimia ja lompakoita muovipusseihin, vaan pidin ne vyölaukussani. No rantaan päästessämme avasin vyölaukun ja sieltä valui puolisen litraa vettä. Puhelin ja lompakko olivat likomärkiä ja aloin siinä kiroamaan itseäni oikein olan takaa. sidoin puhelimen nenäliinoihin, jotka sain äidiltäni ja sammutin virran. Kannoimme kanootit autotietä pitkin kosken ohi ja jatkoimme matkaa. Matka ei ollit minulle elämäni parhaita, koska kanootti kääntyili ihan minne sattuu.

Kanooteilla kuljimme seitsemän kilometriä, kunnes rantauduimme vanhempieni talolle. Siellä söin jotain nopeasti, kunnes jatkoin matkaa soutuveneellä kohti keskustassa olevaa kahvilaa. Soutuvenekkään tosin ei ollut kehuttava, koska toinen airo oli 45 astetta väärässä asennossa. Toisin sanoen se ei syrjäyttänyt lähes ollenkaan vettä. Venettä ei siis voinut soutaa normaalisti, vaan siinä piti vetää kerran molempia yhtä aikaa ja sen jälkeen kerran vain toista. Tätä viisi kilometriä. Matka oli elämäni raivostuttavimpia, mutta suomalainen kun olen niin en kääntynyt alkumatkassa takaisin vaan painoin kirjoillen edestakaisin koko matkan. Kirosanat alkoivat käydä vähiin tai menettämään tehoaan paluu matkan loppu vaiheissa. Kotiin päästyäni korjasin sen kirotun melan ja kävelin takaisin kotiinni, jonne oli kuutisen kilometriä. Matkalla lauleskelin suomalaisia marskeja ja yritin marssia. Valmistaudun armeijaan, joka on jo lähellä. Pitää vain toivoa ettei sota syty, ennen kuin olen käynyt armeijan. Pääsisi ryssää kylmettämään ja suurentamaan Suomea, NATOn kanssa tai ilman. Loppu päiväni kuluikin koneella kirjoittaen, tätä sivustoa kehittäen ja lukemalla kirjoja.

-Emil Nabb (8.7.2022)